Vuorotteluvapaani on nyt ohi, mitä jäi käteen? Etukäteen minulla ei ollut mitään suuria suunnitelmia vapaan suhteen, sillä halusin käyttää ajan mahdollisimman spontaanisti ilman että alan "suorittaa" sitä. Tiedättehän, niin että jokaiselle päivälle on suunnitelma ja tavoitteille asetut aikataulut. Halusin kyllä kokeilla ja oppia uusia asioita, mutta ilman niiden aiheuttamaa stressiä tai pakkoa ja niin, että jokainen päivä olisin avoin sen päivän eteen tuomille uusille asioille.

Jos nyt kysyttäisiin, että mitä minä sitten opin, niin vastaisin ranskaa, improvisointia, vähän  kymmensormitekniikkaa ja seisomaan päälläni 😃. (Aivan totta, kokeilin päälläseisontaa viimeisellä joogatunnillani ja hyvät hyssykät sentään, sehän onnistui! Vähänkö olin mielissäni!) Mutta tarkemmin ajateltuna toki oppi oli paljon syvempi. Ulkomailla asumisen rikastuttava kokemus on siitä päällimmäisenä. Se, että huomaa miten ihmiset ja arki ovat loppujen lopuksi kuitenkin hyvin samanlaisia kaikkialla, vaikka ympäristö, tavat ja käytänteet vaihtelevatkin. Huomasin sopeutuvani tänne varsin hyvin ja jossain vaiheessa pohdin jopa tänne jäämistä. Asumisen ja koulutuksen kustannukset ovat kuitenkin sen verran korkeat, että ilman molempien työpanosta meillä ei olisi siihen varaa. Lisäksi Suomessa odottavat rakas tyttöni ja hoitoa vaativa äitini, joten Suomi saa nyt etusijan. En kuitenkaan pidä poissuljettuna ettenkö joskus vielä voisi muuttaa taas ulkomaillekin. Saa nähdä millainen  totuttelun paikka on miljoonakaupungin jälkeen palata 1400 asukkaan pikkukuntaan. 😊

Ai niin, ja tulihan ne varastotkin siivottua. Muutin vuoden aikana kolmesti, joten ehdin oppia, että loppujen lopuksi ihminen tulee aika vähällä tavaramäärällä toimeen. Suomesta lähtiessäni möin pois kaiken omaisuuteni lukuun ottamatta sänkyä, telkkaria, autoa (joka ei ehtinyt mennä kaupaksi) ja matkalaukullista vaatteita. Joitakin kertoja on tullut eteen ajatus, että no hitsi, myinkös minä senkin pois? Mutta kun tarkemmin ajattelen, huomaan että kyllähän se kuitenkin saikin mennä. No, tietysti nyt kun olen palaamassa takaisin, huomaan että vaikkapa keittiön pöydälle ja tuoleille tai pyykkikoneelle olisi kuitenkin käyttöä. Onneksi ihana anoppini on ollut kaukaa viisas ja tehnyt meille valmiiksi hyviä löytöjä. 😊

Reilu puoli vuotta Brysselissä, mitä jäi käteen?

Jään kaipaamaan: Puistoja ja niissä kirkuvia papukaijoja, piknikkejä, kukkia ja ilmoja. Sää on todella suosinut meitä, syksy oli lämmin ja kevät kaunis. Ei puhettakaan Belgiasta, jossa muka aina sataa.
Tavallisia ystävällisiä ihmisiä, jotka tervehtivät kadulla tai lähikaupassa. Eron ystävällisyydessä ja esimerkiksi liikennekulttuurissa oli aistivinaan heti kun poikkesi Ranskan tai Saksan puolelle. Täällä annetaan helposti tietä toiselle, jalankulkija ja polkupyöräilijä on aina etusijalla. Oma nokkakolarini rotvallin reunan kanssa oli puhtaasti oma moka. Senkin kokeneena suosittelen edelleen pyöräilyä täällä.
Brysselin monimuotoista ilmettä, eurokorttelin siisteyttä, mamukortteleiden värikkyyttä ja edullisia hintoja, lähileipomosta koukattavaa tuoretta leipää, Midin markkinoita, josta löytyy ihan kaikkea alushousuista kristallikruunuihin, Foret de Soignesin metsää, joka edes yritti korvata maalaista luontokaipuutani.
Lyhyitä välimatkoja ja runsasta päiväretkikohdevalikoimaa; viime viikonlopun kolmen valtion kierroksella olisi Suomessa ehtinyt vasta Tampereelle asti.
Suklaata toki, vaikkei se Fazerin makusuklaita vielä päihittänytkään. Luttosan ranskalaisia, joskin niihinkin jo kyllästyi. Oluen ystäväkin minusta täällä tuli, ainakin Kriek ja Karmeliet saivat innokkaan kannattajansa.
Uusia ystäviä sekä ihanaa improryhmäämme, jonka kanssa tuli jaettua monet hyvät naurut ja jokaikinen viikko hyvä mieli. Kiitos Satu et  koko poppoo.
Ja tietysti lähisuhdetta ja rakastani, joka jää vielä tänne 😞

En ikävöi: Suodatettavaa, pahan makuista vettä, älyttömiä ruuhkia ja huonoa ilmanlaatua, sotilaita kaduilla - niin ystävällisiä kuin he olivatkin, byrokraattista hallintoa, asunnottomien ja kerjäläisten herättämää pahaa mieltä, helposti tukkeutuvia viemärijohtoja, roskapussihäsläystä.

No niin, täällä sitä nyt ollaan! Takana on jo kuukausi eloa uudessa ympäristössä, ja täytyy myöntää, että melkoinen elämänmuutos tästä tulikin! Kirjoitan jossain vaiheessa oman blogikirjoituksen siitä, miten pistin koko omaisuuteni myyntiin Suomessa ja miltä lähtö sieltä tuntui. Kaikki tapahtui noin kuukaudessa, joten siinä hulinassa en ehtinyt tännekään mitään kirjaamaan.

Kuukauden kokemuksen perusteella Belgia on ihan mukava maa. Asumme tällä hetkellä Ucclessa,  yhdessä Brysselin pääkaupunkiseudun muodostavasta 19:sta kunnasta,  mutta muutamme pian lähemmäksi keskustaa ja mieheni työpaikkaa. 

Koska asunnon vuokraaminen Suomesta käsin oli haastavaa, päädyimme ottamaan asunnon ensimmäiseksi kuukaudeksi Airbnb:n kautta. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä nyt olemme saaneet rauhassa etsiskellä pysyvämpää paikkaa, käydä katsomassa asuntoja paikan päällä ja tutustua eri asuma-alueiden tunnelmaan ja kulkuyhteyksiin.

Nykyinenkin asuntomme on viihtyisä ja alakerrassa asuva vuokranantajapariskunta kovin ystävällinen. Asuntoon olisi mukava jäädä pidemmäksikin aikaa, jos se vaan sijaisisi lähempänä keskustaa. Alunperin valitsimme Ucclen, koska se on puolimatkassa mieheni työpaikkaa ja Waterloossa sijaitsevaa Skandinaavikoulua, jossa poikani aloitti koulunkäynnin. Molempiin suuntiin matkaa on noin kymmenen kilometriä. Valitettavasti julkiset kulkuyhteydet koululle ovat kuitenkin heikot, ja ainoana vaihtoehtona on valita kallis koulukuljetus. (Tästä lisää toisen kerran.) Sinällään hyvät ja monipuoliset julkiset yhteydet eivät palvele myöskään miestä, jonka työpäivät saattavat usein venyä jo muutenkin ja jonka on tarvittaessa päästävä työpaikalle pikaisesti.  Bussimatka keskustaan on pahimmillaan kestänyt 1,5 tuntia ja juna jättänyt tulematta kokonaan. Henkilöautolla työmatkaliikenne on aivan älytöntä, ruuhkat ovat kerrassaan tolkuttomat! Hän onkin  nyt päätynyt pyöräilemään työmatkat. Ruuhkankin keskellä välimatkan polkaisee reilussa vartissa, kun siihen on autolla varattava jopa toista tuntia!  Silti täkäläiset mieluummin töröttävät ruuhkissa, kukin omissa autoistaan! 

Täkäläisestä liikenteestä voisin kertoa lisääkin, mutta nyt asunnon etsintään: Hyviä lähteitä asunnon hakuun ovat mm. immoweb.be,  immo.vlan.be ja expatriates.com. Myös jotkut airbnb:n isännät/emännät saattavat olla valmiita vuokraamaan kotiaan pidemmäksikin aikaa.  

Belgiassa on  hyvin tavallista pyytää pitkiä vuokrasopimuksia, usein vähintäänkin vuoden, mutta kolmen ja jopa yhdeksän vuoden sopimukset ovat  hyvin tavallisia. Jos sitten lähdet asunnosta aikaisemmin, on sinun maksettava sakkoa asumisajastasi riippuen muutaman kuukauden vuokran verran. Sopimussakolta saattaa välttyä, jos saa etsittyä tilalle uuden vuokralaisen. Tapasimmekin useamman vuokralaisen, joka etsi uutta asukasta asuntoonsa välttääkseen sakon maksun. Vuokran lisäksi asunnosta maksetaan yleisiä taloyhtiön kustannuksia sekä usein erikseen otettavat sähkö-, kaasu-, lämmitys- tai puhelinmaksut.

Aikaisemmin Brysselistä oli haasteellista löytää valmiiksi kalustettuja asuntoja päätymättä johonkin huoneistohotelliin. EU:n tuomien keikkatyöläisten myötä tilanne on kuitenkin muuttunut ja varsinkin EU-korttelin lähistöllä tarjonta on laaja ja lyhytaikaisiakin sopimuksia ollaan valmiita tekemään. Koska me olemme täällä tähän tietoon vain reilun puoli vuotta, halusimme a) valmiiksi kalustetun b) kaikki kulut sisällään pitävän asunnon c) lyhyellä vuokrasopimuksella. Loppujen lopuksi päädyimme siten edelleen airbnb:n kautta löytämäämme huoneistoon, josta saimme neuvoteltua kohtuullisen vuokran ilman takuumaksuja. 

Kerron sitten, miten viihdymme siellä. 

 

Heh, alkuinnostus on näköjään laantunut, ja blogivauhti hiipunut 😊... Nyt on kuitenkin taas kirjoitettava, sillä elämä heittikin eteen ison muutoksen: mieheni sai yllättäen vuoden pituisen työpestin Belgiaan ja koska minä olen kerran vapaalla, niin aion tietysti lähteä sinne mukaan. Edessä onkin sitten yhtäkkiä ihan erilainen tilanne. On mietittävänä mitä lapset tekevät, mitä kahdelle eri asunnolle tehdään, mihin kaikki tavarat laitetaan, mistä siellä saadaan asunto ja mistä koulupaikat. On hoidettava paperiasiat ja muutot. Ja siinä samalla eletään ihan normikesäelämääkin: Nautitaan kesästä, mökkeillään, uidaan, saunotaan, tavataan sukua ja ystäviä. Ihanan eläväistä elämää! 💖

Rooma oli ihana! Kolme yötä ja neljä päivää kului kuin siivillä. Silti noinkin lyhyessä ajassa ehti nähdä lähes kaiken, niin kompakti kokonaisuus ikuisen kaupungin historiallinen keskusta on. Ja Tiber-joen takainen Trastevere! Romanttisia kapeita kujia kukkaistutuksineen, ikkunasta toiseen viriteltyine pyykkinaruineen, seinustalle pysäköityneine skoottereineen ja pikku-Mineineen sekä iltaisin kujille levittyvine ravintolapöytineen ja katukaupustelijoineen! Kirkkojen piha-aukioille ja suihkukaivoille kokoontuva nuoriso, katutaiteilijat, tulitanssijat ja pelimanniporukat. Mikä ihana tunnelma! Rooma oli palatseja, patsaita ja paavin Pietarinkirkko, patikointia pitkin Tiberin rantaa, vilkkaita metroasemia ja paikallisbusseja, pastaa, pizzaa ja kohtuupaljon proseccoa, viehättävä asunto ja ystävällinen omistajansa Luigi. Ystävän mahtava matkaseura ja aina niin tärkeät jutteluhetket. Rooma oli ihana!

Istun OnniBussissa matkalla kohti Roomaa. En ole koskaan aikaisemmin matkustanut OnniBussilla. En ole myöskään koskaan aikaisemmin käynyt Roomassa. Majoituksen varasin airbnb:n kautta ihan yksityiseltä ihmiseltä, elämäni eka kertaa.

Ennen vapaani alkua päätin, että sen aikana teen mahdollisimman paljon asioita, joita en ole aikaisemmin tehnyt tai kokenut. Jos joka viikko tekisi jotain uutta ja ennen kokematonta olisi vuoden päästä 52 kokemusta rikkaampi tai uusi elämys kerran kuussa tekisi tusinan verran vuodessa!

Takana on nyt neljä viikkoa, mitäs minä olenkaan tähän mennessä kokenut? No, aivan vapaan alkajaisiksi kävin Vuokatissa, jossa minä, keski-ikäinen nainen, kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa lumilautailua. Hei, sehän oli ihan hauskaa! Sitten aloitin pitämään blogia, myöskin elämäni ensimmäistä. Pannukakut ja patikkaretket eivät olleet elämäni ensimmäisiä, mutta kohokohtia kuitenkin. Monia asioita on jo nyt tehnyt joko pitkästä aikaa tai vähän uudella tavalla, vaikkakaan ne kokonaisuutena eivät ole olleet ennen näkemättömiä.

Mitäs sinä, lukijani ehdottaisit, mitä uutta voisin kokeilla? Entä mitä sinä haluaisit elämässäsi vielä joskus kokea? Olisi mukava kuulla!