Teen työkseni etupäässä toimistotyötä, siistiä sisätyötä paljon tietokoneen ääressä. Työpäivät ovat joskus pitkiä ja kokouksia on usein myös iltaisin. Työpäivinä liikunta ja varsinkin ulkoilu jäävät usein turhan vähälle. Siksi onkin aivan mahtavaa viettää päivittäin aikaa pihalla. Olen tehnyt pitkiä kävely- ja pyörälenkkejä, ja tällä viikolla patikoimme mieheni kanssa noin 20 kilometriä kansallispuiston maisemissa. Kevääseen heräilevä luonto oli häikäisevä ja niin voimaannuttava. Vaikka saimme sekä auringonpaistetta, vettä, räntää ja jopa rakeita, patikointi metsän keskellä oli mahtavaa. Yllättäen jalat eivät pahoin kipeytyneet, vaikka ilman pohjakuntoa sitä odotinkin. Hyvät pitkät venyttelyt ja lämmin sauna lienevät auttaneen asiassa. Raitis ilma ja fyysinen rasitus tekevät niin hyvää!

Sijaiseni sattui soittamaan patikkaretkelläni kysyäkseen eräästä hankalasta työasiasta. Voi kuinka se tuntuikaan etäiseltä. Luonnossa asiat tuntuvat saavan ihan erilaisen näkökulman, eikä tuokaan murhe tuntunut enää kovinkaan merkitykselliseltä. Pienet ne on loppujen lopuksi ihmisen murheet tässä maailmankaikkeudessa.